Nikkilän sairaalan historiaa

Yhdistyksen historiallista taustaa

Vuoden 1899 keisarillisella asetuksella mielisairaiden hoito määrättiin kuntien tehtäväksi. Sen seurauksena alkoi maassamme useiden suurten mielisairaaloiden rakentaminen. Myös hoitohenkilökuntaa alettiin kouluttaa järjestelmällisemmin. Ensimmäiset mielisairaanhoitokurssit järjestettiin Pitkäniemen ja Lapinlahden sairaaloissa vuonna 1913. Näin oli synnytetty työ; mielisairaanhoito sekä ammattikunta; mielisairaanhoitaja.

Ammattiyhdistysliike syntyi maassamme 1800-luvun lopulla, muuttuen osin poliittiseksi työväenliikkeeksi vuosisadan vaihteessa. Teollistumisen ja kaupungillistumisen sekä Venäjällä tapahtuneen liikehdinnän myötä uusi aate levisi nopeasti. Työläiset vaativat parannuksia oloihinsa. Mielenterveystyöntekijöiden ammatillinen järjestäytyminen on muotoutunut kulloisenkin ajan yhteiskunnallisen kehityksen ja muutosten myötä.

Nikkilän osasto nro 182

Helsingin kaupunki rakennutti maaseudulle, Sipoon kunnan Nikkilän kylään alkujaan 300-paikkaisen mielisairaalan. Sairaala valmistui vuonna 1914 ja osoittautui varsin pian sairaansijamäärältään liian pieneksi. Vuonna 1918 paikkaluku oli kohonnut jo yli neljänsadan. Henkilökuntaa oli runsas sata, jakaantuen suunnilleen puoliksi hoito- ja muuhun henkilökuntaan.

Melko pian Nikkilän sairaalan toiminnan käynnistyttyä, sen työntekijät perustivat ammattiosaston. Perustetusta ammattiosastosta on varsin vähän tietoa. Tiedetään, että se liittyi keväällä 1917 Suomen Tehdas- ja Sekatyöväenliittoon, jonka jäsenluettelossa se mainitaan Nikkilän osastona, numero 182. Jäsenistö koostui sairaalan eri ammatti- ja työntekijäryhmistä. Tärkeimmät kokoukset pidettiin yhteisesti, mutta kokouksia pidettiin myös erikseen, omien ammatillisten asioiden käsittelemiseksi.

Kesällä 1917 Pitkäniemen sairaalan ammattiosasto kutsui eri mielisairaaloiden henkilökuntaa kokoukseen työ- ja palkka-asioiden ajamiseksi yhteisvoimin. Suomen mielisairaanhoitajien ja palveluskunnan edustajakokous pidettiin 15.–18. heinäkuuta 1917 Helsingin työväenyhdistyksen kirjastohuoneessa. Kokouksessa oli edustus kuudesta sairaalasta mm. Nikkilän sairaalasta. Kokouksessa päätettiin ehdotetusta oman liiton perustamisesta luopua ammattikunnan pienuuden vuoksi. Sen sijaan päätettiin esittää Suomen Vanginvartijain Liitolle hoitajien ottamista jäsenyyteensä. Tämän päätöksen mukaisesti Tehdas- ja Sekatyöväenliiton toimikunta myönsi tammikuussa 1918 eron Nikkilän osastolle sen Vanginvartijain Liittoon liittymisen johdosta.

Siirtyminen uuteen liittoon oli ensisijaisesti hoitohenkilökunnan edun mukaista. Muiden sairaalan työntekijäryhmien tuntiessa tarvetta edelleen kuulua Tehdas- ja Sekatyöväenliittoon pidettiin uuden yhdistyksen H.S.N. Arbetarförening i Nickby, perustava kokous 15. tammikuuta 1918.

Yhdistyksen toiminnan käynnistyttyä siltä toivoi apua mm. yövartija Richard Rosenberg. Hänen ongelmanaan oli vapaapäivien puute. Rosenberg totesi yhdistykselle osoittamassaan kirjeessä, että hänen työaikansa on kyllä 8-tuntia, klo 20–04, mutta viikkolepopäivää eikä kesälomaa hänelle ei ole annettu. Yövartija toivoi ammattiosaston apua yhden vapaapäivän saamiseksi viikossa, tai mikäli se ei olisi mahdollista, ”niin ainakin pientä palkankorotusta”.

Tammikuun lopulla 1918 yhdistyksen jäsenmäärä saavutti huippunsa. Siihen oli liittynyt 68 jäsentä eli käytännössä koko talous- ja huoltohenkilöstö. Helmikuun kuukausikokous kuitenkin peruutettiin, sillä paikalla oli saapunut vain kaksitoista yhdistyksen jäsentä. Kansalaissota oli alkanut.

Henkilökunnan yhdistys

Kansalaissodan jälkeen ay-liikkeen asema oli heikko. Nikkilän sairaalan ammattiosastojen toiminta lakkasi ja niiden johtohenkilöt joutuivat kostotoimien pelossa pakenemaan paikkakunnalta. Vasta 1930-luvun lopussa muuttui maamme poliittinen ilmapiiri sellaiseksi, että ay-liikkeellä oli todellisia toimintamahdollisuuksia. Talvisodan aikana yksimielisyys edelleen kasvoi. Sotaponnistelut vaativat myös työläisten tuen. Työnantajaliitto STK solmi SAK:n kanssa tammikuussa 1940 sopimuksen, ns. tammikuun kihlauksen, jossa STK sitoutui vastedes neuvotteluihin, tunnusti SAK:n edustavan työläisiä ja hyväksyi sen neuvotteluosapuoleksi. Sopimusta pidetään edelleen merkittävänä periaatteellisena saavutuksena ja nykyisen neuvottelutoiminnan alkuna.

Suomen Kunnantyöntekijäin Liitto perustettiin vuonna 1931 ja myös Helsingin kaupungin työntekijöiden järjestäytymistä tehostettiin. Työntekijöiden kohtelu vaihteli suuresti ja kunkin viraston tai laitoksen johdolla oli lähes rajoittamaton oikeus käyttää työnantajavaltaansa haluamallaan tavalla. Kaupungilla oli johto- ja ohjesääntöjä, mutta niiden tulkinta ja soveltaminen oli johdon oikeus. Nikkilän sairaalan sisäiset ristiriidat, epäkohdat ja tyytymättömyys henkilökunnan kohteluun synnyttivät työntekijöiden keskuudessa keskusteluja ammatillisen järjestäytymisen tärkeydestä. Oltiin yhteydessä Kunnantyöntekijäin liittoon ja saatiin liiton edustajan lupaus saapua perustettavan ammattiosaston kokoukseen.

Nikkilän sairaalan henkilökunnan yhdistyksen perustava kokous, jota voidaan pitää myös nykyisen ammattiosaston perustamisen ajankohtana, pidettiin 28. helmikuuta 1939. Kokoukseen osallistui 29 henkilöä, joista 24 liittyi jäseniksi. Seuraavana aamuna vastavalittu puheenjohtaja, lämmittäjä Mauno Kilpinen sai kutsun saapua ylilääkärin puheille. Sairaalan johto piti yhdistyksen perustamista poliittisena tekona ja ylilääkäri ilmoitti paheksuvansa tällaisten yhdistysten muodostamista, koska olo sairaalassa oli hänen mielestään ollut kaikin puolin niin mukavaa. Hän puuttui myös yhdistyksen nimeen. Se oli hänen mielestään virheellinen, koska hoitohenkilökuntaa ei ollut liittynyt yhdistykseen ja hän oli varma, ettei liittyisikään. Yhdistyksen toiminnan jatkuessa ja sen näyttäessä kaikesta huolimatta pysyvän pystyssä – jopa saavan parannuksia aikaan – alkoi hoitohenkilökuntakin enenevässä määrin liittyä sen jäseniksi.

Mielisairaan hoitajien liiton Nikkilän osasto

Suomen Mielisairasten Hoitajakunnan Liitto perustettiin vuonna 1927 Pitkäniemen sairaalan henkilökunnan toimesta. Ensimmäisen vuosikymmenen toiminta oli varsin vaatimatonta. Liiton nimi muutettiin vuonna 1938 Mielisairaanhoitajien Liitoksi (MHL), sille luotiin osastoihin perustava organisaatio ja se pyrki laajentumaan koko maahan. Samalla liiton edunvalvonnan painopiste siirtyi valtion sairaaloista kunnalliselle puolelle.

Nikkilän sairaalan paikkaluku jatkoi kasvuaan, uusia osastorakennuksia rakennettiin ja henkilökuntaa palkattiin jatkuvasti lisää. Suurimmillaan sairaalassa oli 1200 potilasta ja sen yhteydessä toimivaan perhehoitoon oli sijoitettu 600 henkilöä. Henkilökuntaa oli liki tuhat.

Varsinkin osa uudesta hoitohenkilökunnasta oli jo aiemmin liittynyt MHL:n jäseniksi ja he kokivat oman osaston perustamisen tarpeelliseksi myös Nikkilän sairaalaan. Mielisairaanhoitajien Liiton Nikkilän osaston perustava kokous pidettiin 18.11.1946. Osasto kärsi kuitenkin jäsenistön puutetta. Jäsenmäärä ei vuoteen 1950 mennessä ylittänyt 45, vaikka sairaalassa työskenteli tuolloin noin 130 hoitajaa. Katsottiin, että Henkilökunnan yhdistyksen toiminta oli tehokasta ja haluttiin edelleen kuulua siihen.

Kilpailua jäsenistä esiintyi sairaalan kahden ammattiosaston kesken 1950-luvun puoliväliin saakka. Hoitajia siirtyi kuitenkin enenevässä määrin omaan liittoon ja ammattiosastoon. Vuoden 1955 lopussa MHL:n Nikkilän osaston jäsenmäärä oli jo yli 200. Se ohitti jäsenmäärällään Henkilökunnan yhdistyksen ja kasvoi MHL:n suurimmaksi yksittäiseksi osastoksi.

Mielisairaanhoitajien Liiton vuoden 1956 liittokokouksessa valittiin Nikkilän osaston silloinen sihteeri Heikki Tervakoski liiton puheenjohtajaksi. Siitä lähtien toimi Nikkilän osaston jäsen MHL:n, sittemmin Mielenterveys- ja Kehitysvamma-alan Liiton (MKL) puheenjohtajana. Tervakoski toimi puheenjohtajana 13 vuotta ja hänen jälkeensä Väinö Roivas.

Mielisairaanhoitajien Nikkilän osaston edunvalvonta onnistui varsin hyvin 1950-luvun lopulta aina kunnallisen virkaehtosopimus lainsäädännön (KyVES) syntymiseen saakka vuonna 1970. Helsingin kaupungilla oli omat työehtosopimukset, eläkesäännöt jne. Kaupunki oli omaksunut uuden henkilöstöpolitiikan, jonka mukaan maan pääkaupungin tuli olla esimerkillinen myös työnantajana. Nikkilän sairaalassa hoitajan palkka saattoi olla puolet suurempi, kuin monessa muussa laitoksessa. Mielisairaanhoitajat pääsivät täysin palvelleina eläkkeelle 53-vuotiaina. Sairaalaa pidettiin hyvänä työpaikkana.

MKL:n Nikkilän osaston toiminnan erikoisuus oli pohjoismainen yhteistyö. Yhteistyö jatkuu yhä, huolimatta lukuisista liitto ja ammattiosasto vaihdoksista. Ammattiosastomme on osallistunut pohjoismaisten mielisairaaloiden henkilökuntien yhteistyöhön vuodesta 1960 alkaen.

Kun MKL:n Nikkilän osaston ja Kunnantyöntekijäin liiton Henkilökunnan yhdistyksen keskinäinen kilpailu jäsenistä laantui ja järjestäytymisperusteeksi muotoutuivat selvät ammattikuntarajat, oltiin valmiit myös yhteistyöhön. Ammattiosastojen toiminta ei rajoittunut pelkästään edunvalvontaan työehtosopimusasioissa. Keskeinen osuus niillä oli esimerkiksi lastentarhan toiminnan käynnistämisessä, henkilökunnan asunto-olojen parantamisessa, niin työsuhde- kuin aravalainoitteisen asuinkerrostalon aikaan saamisessa. Monenlaista viihde- ja virkistystoimintaa oli tarjolla ja sairaalan juhlatalolla järjestettiin suurta suosiota saaneita tanssitilaisuuksia. Ammattiosastot hankkivat myös vapaa-ajanviettopaikat, joista Kotojärvi on edelleen jäsenistön käytettävissä.

Kohti suurliittoa

Vuonna 1970 synnytetty virkaehtolainsäädäntö siirsi pääosan palkka- ja muista työehtosopimusasioista valtakunnallisesti sovittaviksi. Uusi lainsäädäntö nähtiin osana tulopolitiikan (Tupo) aikakautta. Lain perusteella kaikkia kuntatyönantajia tuli edustamaan Kunnallinen sopimusvaltuuskunta, joka saattoi tehdä kaikkia alan työnantajia sitovia ja velvoittavia päätöksiä. Samalla pienten työntekijäliittojen neuvotteluoikeuksia supistettiin ja mm. MKL sai vain rajatun oikeuden neuvotella jäsenistönsä työehtosopimusasioista. Kunnantyöntekijäin liitto KTV (nykyisin Julkisten ja hyvinvointialojen ammattiliitto JHL) sen sijaan sai täydet neuvotteluoikeudet. MKL:ssa arvioitiin, että jäsenistön tehokas edunvalvonta edellytti laajempia neuvotteluoikeuksia suhteessa kuntatyönantajaan ja ratkaisuksi nähtiin liittoyhdentyminen KTV:n kanssa. Yhdistyminen tapahtui vuoden 1982 alusta. Liittoyhdentymisen myötä myös Nikkilän sairaalan kaksi ammattiosastoa yhdistyivät.

Maamme psykiatrista sairaalahoitoa alettiin kehittää voimakkaasti 1980-luvulla. Kehittäminen tarkoitti sairaalapaikkojen vähentämistä ja vastaavasti pyrittiin psykiatrista avohoitoa lisäämään. Helsingissä se johti Nikkilän ja Röykän sairaaloiden lakkauttamiseen. Nikkilän sairaalan psykiatriset potilaat henkilökuntineen siirrettiin pääosin Hesperian sairaalaan vuoteen 1999 mennessä.

Sairaalan toiminnan loputtua 2000-luvulle siirryttäessä, myös Nikkilän sairaalan henkilökunnan yhdistyksen (KTV 45) tuli arvioida jäsentensä edunvalvonta uudelleen. Suurin osa jäsenistöstä työskenteli uudessa tilanteessa Hesperian sairaalassa. Siellä toimi Hesperian sairaalan mielenterveystyöntekijät (KTV 580) niminen ammattiosasto. Fuusioituminen tähän yhdistykseen tuntui varsin luontevalta ja yhdistymisratkaisuun päästiin vuonna 2003.